Lauri Ruottinen

Syndicate content
Uuendatud: 36 min 10 sek. tagasi

Parempien mehiläisten tuottamisen helppous ja vaikeus

11. juuni 2017 - 22:00


Jos kaikki pesät olisivat yhtä hyviä kuin paras kolmannes, niin mehiläisten hoito olisi paljon mukavampaa, helpompaa ja tuottoisampaa. Miksi meillä on huonoja pesiä hoidossa, kun parhaat pesät todistavat jokaiselle tarhaajalle aukottomasti sen, että hyviäkin mehiläisiä on olemassa? Enkö osaa, välitä tai halua valita itselleni hyviä mehiläisiä?

Kun mehiläistarhaus on mehiläisten varassa, ne vaihtavat emonsa silloin kun haluavat ja miten haluavata. Täysin hoitajan varassa pyörivään tarhaukseen emot tulevat sieltä mistä tarhaajalle sopii (yleensä halvimmat mahdolliset) ja silloin kun tarhaaja niitä eniten haluaa (monesti keväällä tuontitavarana). Tarhaajan tekemä rodun ja alkuperän valinta perustuu useimmiten muotiin eli trendiin, kuulopuheisiin, uskomuksiin ja kaverin hyviin kokemuksiin. Kun mehiläiset valitsevat itse oman rotunsa, se tapahtuu ilmassa emojen ja kuhnureiden välisenä kisailuna. Mehiläisten vihaisuudesta tarhaajat syyttävät toisiaan ja toistensa mehiläisiä ilman mitään järkeen käypää perustetta. Huonojen mehiläisten hoito johtuu valitettavasti huonosta mehiläishoidosta.

Hyvät mehiläiset löytyvät heti kun mehiläishoitajat aloittavat todellisen yhteistyön mehiläistensä kanssa. Mehiläiset tulevat paremmiksi koko ajan tarhauksen ja hoitokausien myötä. Heti kun parempien mehiläisten eteen tehty työ lopetetaan alkaa myös mehiläisten tuotanto-ominaisuuksien taantuminen. Jokainen tarhaaja voi tuottaa parempia mehiläisiä joko yksinään mehiläistensä kanssa tai yhdessä muiden tarhaajien ja heidän mehiläistensä kanssa. Tämä on helppoa ja näin se tapahtuu:

  1. Lopeta massana keväällä ulkomailta tuotujen emojen käyttö. Hyvin perusteltu siitosaineksen tuominen kohdemaan parhaaseen emokasvatusaikaan on asia erikseen. Se vaatiikin hieman
    syvempää osaamista
  2. Lopeta parvikennojen käyttö omassa emonkasvatuksessa
  3. Lopeta kuulopuheisiin ja kavereiden juttuihin perustuva höntyily ”parempien” emojen perässä
  4. Opettele helppo ja itselle sopiva emoaineksen alkuperän valinnan mahdollistava emonkasvatustekniikka
  5. Opettele perusasiat mehiläisten perinnöllisyydestä. Mene päivän kurssille ja perehdy omin päin parin illan ajan kurssilta saamaasi aineisoton. Tämä tieto on perustana mehiläistesi kanssa alkavalle yhteistyölle. Ilman tätä tietoa et tunne mehiläisiäsi ja yhteistoiminta on mahdotonta.
  6. Opettele oikeasti tunnistamaan hyvä pesä. Se on terve, ei parveile, on helppo hoitaa, tuottaa hyvin hunajaa ja talvehtii erinomaisesti. Kaikista mehiläisroduista löytyy tällaisilla mehiläisiä
  7. Laita tänä kesänä kuuteen pesään yhdeltä (toukansiirto tehdään yhdeltä kehältä samaan aikaan) emolta kasvatetut vapaasti pariutuneet sisarusemot. Nämä kuusi pesää siirretään paritustarhalle ja niissä tuotetaan kuhnurit paritusta varten ensi kesänä. Mikäli haluat käyttää ensi kesänä useampia kuhnurikantoja tee useampia kuuden sisarusemon pesän sarjoja ja siirrä ne eri paritustarhoille. Opiskele paritustarhan kuhnuripesien hoito ja tuota vahva kuhnuriylivoima paritusalueellesi näillä pesillä. Vahvista ylivoimaa parituskaudella tarvittaessa erillisellä yksinkertaisella hoitotoimella.
  8. Kasvata sopiva määrä emoja hyväksi arvioidusta pesästä (ei saa olla kuhnuripesien emojen äiti) ja aseta ne pariutumaan paritustarhalle, johon olet tuottanut kuhnuriylivoiman

Näin pääset alkuun. Kuhnurikantasi on kutakin kesää varten melko lailla vakioitu ja voit kohdistaa valintasi toukansiirtoon käytettäviin pesiin. Tulosta syntyy ja mehiläiset paranevat. On melko lailla yhdentekevää mitä mehiläisiä lähialueellasi on, sillä paritustarhasi kuhnuriylivoima jyllää. Sinä olet se joka määrää kuhnuri-ilmaston paritustarhallasi. Aivan uusia mahdollisuuksia avautuisi muutamalla eri roduille tarkoitetuilla puhdasparitusasemalla. Niitä ei todellakaan tarvita kovinkaan monta ja tilaa löytyy varmasti.

Hyvien mehiläisten tuottamisen ongelmia meillä ei ole useiden rotujen olemassaolo vaan koulutuksen puute ja jatkuva (hybridisoituneiden) käyttöemojen massatuonti. Kaikki muut ongelmat ovatkin sitten seurausta näistä kahdesta perusongelmasta.

Sivutoimisen tarhaajan kauhea ongelma

13. mai 2017 - 15:57
Vuoden normaali työaika on noin 2000 työtuntia. Yrittäjillä ja tulosvastuussa olevilla henkilöillä tämä voi lähes kaksinkertaistua.
Sivutoimiset tarhaajat ovat kaikkein tiukimmassa asemassa ajankäytön osalta. Tarhauksen aika otetaan lomista, illoista ja viikonlopuista. Viiden viikon loma kuuden työpäivän viikkoina on 30 työpäivää eli 10 tunnin työpäivinä 300 tuntia, puolet viikonlopuista on 50 päivää eli 500 tuntia ja joka toinen arki-ilta on 4 tunnin iltatöinä 100 päivää ja tekee yhteensä 400 tuntia. Näin sivutoimisen tarhaajan työtuntimäärän yläraja hipoo karkeasti 1000 - 1200 tuntia vuodessa. Tämän lisäksi joka toinen arki-ilta ja viikonloppu vietetään muuta laatuaikaa
Yhden mehiläispesän hoitoaika on lyhimmillään 2 - 3 tuntia. Valmistelut, hunajan linkous ja käsittely ottaa tuotantotavasta riippuen tunnista kahteen pesää kohden. Sivutoiminen tarhaaja voi yksin omana työnä parhaimmillaan (vai pahimmillaan) hoitaa 200 - 350 mehiläispesää. Kuinkahan kauan oma ja läheisten hyvinvointi tällaista tahtia mahtaakaan kestää?
Eihän tämä näin yksinkertaista ole, sillä koko toimintaa rajoittavat työhuiput ja niistä selviäminen. Työhuiput kohdistuvat ensimmäisiin laajennuksiin ja parveilun tarkkailuun alkukesästä ja sadonkorjuuseen, punkintorjuntaan ja ruokinnan aloittamiseen loppukesästä.
Työhuippuja voi tasata talvella tehtävien valmistelujen avulla. Yksinkertainenkin tavaralista auttaa tekemään tilaukset ajoissa ja helpotta netissä tai puhelimessa roikkumista kiireisimpään aikaan. Pahinta on, jos hommat jumittavat tarvikkeiden puutteen takia.
Kakuston järjestäminen valmiiseen käyttöjärjestykseen helpottaa ruuhkaa. Pohjukekehien tai muovikehien valmistelu ja varastointi ennen hoitokauden alkua oikeaan järjestykseen antaa lisäaikaa muihin töihin.
Mehiläistarhauksessa on alettu käyttämään myös palkattua kausityövoimaa. Isommissa yrityksissä on myös ympärivuotisia työpaikkoja. Työtehtävät vaihtuvat hoitokaudella mehiläishoitotöihin ja muuna aikana muiksi alan töiksi. Enimmillään yhdessä alan yrityksessä työskentelee noin kolmisenkymmentä kausityöntekijää. Ei tosin mehiläisten hoidon parissa, vaan hunajan myyntitehtävissä.
Kausityövoiman käyttöä hidastaa muutama perusteellinen virhearviointi. Ajatellaan, että kukaan muu ei voi tehdä kyseistä työtä, kuin tarhaaja. Kuvitellaan, että sopivalta etäisyydeltä ei löydy osaavia ihmisiä. Luullaan, että palkkakustannukset nousevat taivaallisiksi ja palkanmaksu on avaruustiedettä, johon tavallinen tarhaaja ei kykene.
Opiskelijat pystyvät tekemään mitä moninaisimpia mehiläishoidon vaihetöitä varsin lyhyen, mutta ammattitaitoisen työhön perehdyttämisen jälkeen. Kehien kokoaminen, langoitus ja vahoitus ovat tällaisia töitä. Naulapyssyä voit halutessasi käyttää itse. Kaluston huolto ja desinfionti onnistuvat opiskelijoilta mainiosti. Hunajan linkous on selkä tehtävä, josta nuori opiskelija suoriutuu erinomaisesti. Parituspesien huolto ja käyttökuntoon laitto ja toukansiirrot sujuvat ripeästi. Tavaran siirtäminen ja laatikoden kantaminen paikasta toiseen on yksi riskin kesäduunarin leipälajeista. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, miten hommat sujuvat.
Jos työn puitteet eivät ole sellaiset, että kausiduunari ei voi tehdä osoitettuja töitä, on se vakava puute työn järjestelyissä myös oman tekemisesi kannalta. Jos et osaa ohjeistaa ja perehdyttää työntekijää töihin, voit unohtaa työntekijöiden palkkaushaaveet ja yrittää purkaa työvuortasi alihankinnan kautta.     
Työsuoritusten ja materiaalien alihankinta yleistyy mehiläistarhauksessa ja se on selvä merkki alan rationaalisuuden lisääntymisestä ja erikoistumisesta. Kaikki eivät tee enää kaikkea vaan myös mehiläistalous segmentoituu eri osaamis- ja tuotantoalueille. Tämä on erittäin hyvä asia ja mahdollistaa alan seuraavan kehitysaskeleen kohti suurempaa taloudellista merkitystä. Alan sisällä syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia, liikesuhteita ja myös työpaikkoja. Mehiläistarhausyritysten tehokkuus kasvaa erikoistumisen myötä ja tuotantovolyymit riittävät tulevaisuudessa myös kansainväliseen liiketoimintaan. Samalla yrityksissä oleva osaaminen syvenee ja kilpailukyky paranee. Erikoistuminen tulee olemaan mehiläistalouden merkittävin muutos lähitulevaisuudessa.
Sivutoimisen tarhaajan kauheaan ongelmaan eli ajan puutteeseen on ainakin kaksi ratkaisua: joko alkaa vain harrastamaan mehiläishoitoa tai siirtyä kokopäiväiseksi mehiläishoitajaksi.

Mehiläistalouden veturiyritysten jarruvaunut

8. mai 2017 - 14:53
Mehiläistaloudessa on muutamia veturiyrityksiä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on reilut kymmen miljoonaa euroa (tarkemmat lukemat voi tarkistaa julkisista ja muutamalla eurolla ostettavista tilinpäätöstiedoista). Kaikissa näissä yhtä lukuun ottamatta harjoitetaan myös merkittävää mehiläistarhausta ja hunajan tuotantoa. Tietääkseni SAM oy:llä ei ole mehiläistarhausta eikä hunajantuotantoa ainakaan Suomessa.

Tämän lisäksi meillä on ehkäpä noin 80 pelkästään hunajan tuotantoon ja mehiläishoidon muihin palveluihin keskittyvää veturiyritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on arvaukseni varassa. Heitän pöytään kuitenkin jotain täysin mielivaltaista. Näiden hunajan tuotanto yhteensä 750 000 kg ja perushinnasta 6,5 €/kg yhteenlaskettu liikevaihto on vähän alle 5 miljoonaa euroa. Tämä porukka pyörittää lingoistaan ulos melkein puolet suomalaisesta hunajasta, vaikka heitä on alle 3 % koko porukasta.

Useimmilla aloilla veturiyrityksiä pyritään eri tavoin tukemaan yhteisin toimenpitein. Tämä ei tarkoita rahallista tukea vaan esimerkiksi yhteistoiminnan kehittämistä, viestinnän synergiaa, tiedon lisäämistä ja ulkoisen kuvan rakentamista asiakkaiden suuntaan. Mehiläistaloudessa meidän veturiyritykset joutuvat säännöllisesti mehiläistarhaajien ja jopa alaa edustavien organisaatioiden sisäisen arvostelun kohteeksi. Monen alan toimijan mielestä näissä yrityksissä on jotain vikaa, vaikka arvostelijalla ei olisi mitään tekemistä arvosteltavien yritysten kanssa. Minusta tässä on kysymyksessä asennevamma, jolle pitäisi tehdä jotain ja äkkiä. Mehiläistalouden junan jarruvaunuista pitäisi saada ruuvattua jarrut auki ja nopeasti. Meillä ei ole pienenä alana varaa tällaiseen hölmöilyyn.

Miten tilanne korjataan? Isommilla työpaikoilla kootaan työilmapiiribarometreja ja kohdistetaan toimenpiteet kipukohtiin ja hyödynnetään positiivista tunnelmaa. Parhaimmillaan syntyy flow, joka työntää kehityksen niin lujaa ylöspäin että se kehitystermejä käyttäen menee katosta läpi. Me tuppaamme – päinvastoin - menemään silloin tällöin lattiasta läpi kellariin! Tästäkin huolimatta mehiläistalous puksuttaa eteenpäin. Tilanne saadaan parantumaan vain hyvin johdetuilla yhteisillä seminaareilla, joissa keskitytään alan liiketoiminnan kehittämiseen. Sallittuja lauseen aloituksia seminaarissa ovat ”joo ja”, ”niin, ja”. Kiellettyihin aloituksiin kuuluvat mm. ”mutta kun” ” muuten, mutta”. 

Emonkasvatuksen salatiedettä

14. aprill 2017 - 6:38
Toukansiirtoon perustuva emonkasvatuksen perustekniikka on ollut kaikkein luettavissa ja opiskeltavissa ihan suomen kielellä jo sata vuotta. Silti oman työtekniikkaa on enemmän tai vähemmän piiloteltu muilta ja toukansiirrot on tehty omissa oloissaan emonkasvatuksen salatiedettä hartaudella harjoittaen. Tästäkin syystä on syntynyt kuva vaikeasta, saavuttamattomasta ja vähintäänkin kannattamattomasta prosessista, johon ei ole syytä näppejään sotkea.

Kehittynyt mehiläistalous ja emonkasvatus ovat aina yhteydessä toisiinsa. Tämä voi olla saman yrityksen sisällä tapahtuvaa toimintaa tai yritysten välistä alan sisäistä kauppaa. Hunajaa, pölytyspalveluja tai mehiläisiä tuottavat tarhaukset haluavat 1) riittävän määrän 2) tietyn laatuisia emoja 3) oikeaan aikaan. Nämä kolme asiaa halutaan varmistaa. Yrityksen toiminnan suunnittelu pyritään näin pitämään mehiläistarhaajan varassa eikä sitä jätetä mehiläisten varaan.

Valitettavasti emojen ja sitä kautta mehiläispesien saatavuus, laatu ja määrä ovat Suomessa olleet mehiläisten ja Välimeren seudun emonkasvattajien varassa. Ajelehdimme passiivisina emojen tuontivirrassa muutamia vaatimattomia vastavirtaan melojaa lukuun ottamatta. Nämäkin omatoimiset valtavirtaa vastaan toimivat suomalaiset emonkasvattajat tuottavat emoja lähinnä omaan tarpeeseen. He haluavat varmistaa yllä mainitut kolme kehittyvän mehiläistarhauksen välttämätöntä vaatimusta.

Miten sitten otetaan iso mela kouraan ja käännetään kotimaista emonkasvatusta alan todellisten tarpeiden suuntaan?

1) Emonkasvatustekniikkaa on nopeasti kehitettävä meille sopivaksi. Pitää kopioida yksityiskohtaisesti ammattitekniikoita maailmalta ja kiinnittää huomio kriittisiin kohtiin. Olen tehnyt emonkasvatuksen kriittisten kohtien alustava analyysin. Sen perusteella voin sanoa, että meillä on mahdollista saada samalla emonkasvatukseen käytetyllä työllä paljon parempi tulos. Se syntyy rutiininomaisia yksityiskohtia kehittämällä olemassa olevaa tietoa soveltamalla.

2) Ympärivuotisen aikataulutuksen järjestelmällinen kehittäminen. Emonkasvatus on hyvin lyhyt sesonkiluonteinen tapahtuma. Vain hyvä suunnittelu ja voimien keskittäminen kahden kuukauden ajanjaksoon mahdollistaa onnistuneen emonkasvatuksen. Tähän liittyy yritysten tai niiden tiettyjen toimintojen erikoistuminen emonkasvatukseen.

3) Emojen saatavuutta pitää parantaa. Tähän liittyy jaoketekniikan laaja-alaisempi käyttöönotto. Mehiläisten hoitostrategian kehittäminen on edessä ja tämä mahdollistaa tarhauksen merkittävän tehokkuuden lisäyksen. Keskisadon kasvu, terveemmät mehiläiset, markkinatilanteen mukaan joustava tuotannon koko, laadukas ja monipuolinen mehiläiskauppa ym. Tarhauksemme ei ole vielä lähelläkään kehittymisensä rajoja. Emonkasvatus on kehittämisen ydintoiminto.

4) Parempia mehiläiskantoja voi tuottaa samalla vaivalla kuin huonojakin. Kysymys on jalostukseen liittyvä tiedon soveltamisesta. Tilaa riittää kaikille halutuille kannoille ja roduille.

5) Emonkasvatuksen järjestelmällisellä kehittämisellä on aivan keskeinen vaikutus Suomen mehiläistarhauksen kehittymiseen. Yritysten välinen kauppa ja yhteistoiminta ovat luonnollinen osa ja nopeuttavat tätä työtä.

6) Ilman valmennusta yllä olevat toimet tuskin tulevat tapahtumaan.

Hunajan tuotannon odotusarvot

3. märts 2017 - 12:57
Odotamme lopultakin vähintään kohtalaista hunajavuotta. Toiset odottavat innolla ja toiset huolissaan ylituotantoriskin takia. Hunajaa tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin enemmän kuin aiemmin. Markkinat suoratastaan huutavat Suomalaista hunajaa. Jo vuosia ennustettavissa ollut lisääntynyt kulutus ja samoin vientimarkkinoiden mahdollisuudet ovat realisoituneet yrittäjien kannalta karullakin tavalla meidän alalla.

Hunajan tuojat eivät sääliä tunne, vaan rökittävät suomalaisia hunajantuottajia surutta. Maksamme jo kolmannet oppirahat kotiläksyjen laiminlyönnin takia hunajamarkkinoilla. Ensimmäinen kerta tapahtui silloin, kun SAM opetti meille käytännössä hunajapakkausten tuotekuvan merkitys päivittäistavarakaupan myynnissä. Toinen kerta tapahtui silloin, kun hunajaa sattui tulemaan yli oman tarpeen ja hinta polkaistiin saman tien alle kahteen euroon kilolta. Kolmas kerta tapahtuu juuri nyt, kun tuontihunaja kaappaa suomalaisen hunajan markkinoita hunajan puutteen takia. Jokaisen liiketaloudessa toimivan hunajan pakkaamon on pakko tuoda tuontihunajaa markkinoille, mikäli siihen pystyy. Teettää taas vähän pirusti töitä vallata markkinat takaisin ja se työ on pakko myös tehdä.

Koko hunajamarkkina on muuttunut ja muuttumassa kovaa vauhti. Tulevaisuudessa tuotamme hunajaa, jolla a) kilpaillaan kotimaan päivittäistavara- ja suoramyynti markkinoilla erialisilla viestintä ja jakelustrategioilla ja b) haetaan yrityskohtaisia vientiratkaisuja. Näitä ei voi laitta tärkeysjärjestykseen vaan tärkeys riippuu hunajaa myyvän yrityksen liiketoimintastrategiasta. Kun uudella tavalla segmentoitunut toiminta kehittyy ja vakiintuu, ”ylituotanto” sana ei kuulu enää suomalaiseen mehiläishoidon terminologiaan.